HUOMIOITA 2 /2000 huhtikuu No 18

Lyhyt tutkielma Happorenista

Ilpo kävi hyvin nopeasti leirinsä lopussa läpi Happorenin neljä keskeistä periaatetta. Kertaan sen tässä, koska nämä käsitteet ovat hyvin yleisiä ja liittyvät sisäisen voiman (lue: koko kehon voiman) käyttöön. Tämän pitäisi olla tuttua asiaa heille, jotka ovat kuunnelleet selittäessäni sisäisen voiman käytön mekaanisia periaatteita.

Neljä periaatetta olivat “spit“, “swallow“, “sink” ja “float“. Käsitteet kuvaavat voiman käyttöä neljään perussuuntaan: eteen, taakse, alas ja ylös. Sylkäisemisen idea voiman vapauttamisessa antaa tietysti ajatuksen räjähtävästä, nopeasta voimasta. Se voidaan tehdä sekä sulkeutumisen, että avautumisen avulla. Happorenissa harjoitellaan kumpaakin tapaa. Nielemisen idea tarkoittaa kohti tulevan voiman neutraloimista, eli taaksepäin liikkuvaa voimaa. Se tehdään yleensä sulkeutuen niin kuin Happoren yrittää opettaa. Samalla tulee varastoitua voimaa sulkemalla kehon jousisto. Voima voidaan tästä vapauttaa avautumalla, joka on sitten “sylkäisy”. Itse asiassa voiman neutralointi (ja varastointi) ja sen vapauttaminen kulkevat yleensä aina käsi kädessä.

“Sink” ja “float” tarkoittavat vajoamista alas ja kohoamista ylös. Vajoamiseen liittyy aina kehon jousien sulkeutuminen, ylöspäiseen voimaan jousien avautuminen, niin kuin Happoren opettaa. Idea kellumisesta on mielenkiintoinen. Se on sama kuin taijin käsite peng. Jos painatte vedessä kelluvaa esinettä alaspäin, voitte tuntea veden nostovoiman pehmeällä tavalla. Kellumisen idea vittaa tähän nostovoimaan, joka saa veteen vajonneen puupalan pomppaamaan ylös. Tämän käsitteen perinpohjainen ymmärtäminen vaatii paljon seisomista ja push-hands -harjoittelua. On mielenkiintoista, miten Happoreniin liittyy myös push-hands -harjoitukset perussovellutuksina.

Nämä neljä Happorenin periaattetta kuvaavat siis sisäisen voiman pysty-ympyrää. Kyse on siis samasta asiasta kuin taijin käsitteissä peng-ji-an-lu.

Huomatkaa myös Happorenin ja yi jin jingin yhteys. Luulen, että Haapporen kataa on miltei mahdoton ymmärtää, jos ei ole kokemusta yi jin jingin tapaisista venyttävistä qigong-systeemeistä. Perusidea on se, niin kuin yi jin jingissä, että tekniikan suunta antaa myös sisäisen, venyttäävän jännityksen suunnan. Se ei siis ole mikä tahansa, niin kuin sen helposti tekee. Sitä helposti vain jännittää itsensä. Se ei ole tällaisen qigongin idea. Tässä on siis sama idea kuin yi quanin shi-li ja fali -harjoituksissa.

Annan esimerkin. Kuvaan seuraavassa Happorenin katan ensimmäiset liikkeet ja annan niihin yhden mahdollisen voiman ja venytyksen suunnan.

Liike 1. Oikea jalka astuu eteen ja kädet tuodaan alakautta eteen kämmenet ylöspäin. Hengitä sisään askeleen aikana nenän kautta ja tee liike rennosti. Hengitä sitten hitaasti ulos suun kautta. Kuvittele että olet asettanut kätesi painavan pöydän alle. Pyri uloshengityksen aikana nostamaan pöytää ylöspäin. Tunnet voiman syntyvän jaloistasi ja siirtyvän selästä kohti kämmeniä ja lävistävän sormet. Nyt venyvän jännityksen suunta on siis ylös (= float). (Huom! Tämä rytmitys on omani. Selitin tämän idean salilla: Tässä on hyvä paikka harjoitella kunnon nostovoimaa, miksi siis jättäisi sen väliin.)

Liike 2. Rentoudu ja hengitä rauhallisesti sisään. Hengitä ulos, käännä samalla kädet kämmenet eteenpäin ja kuvittele että työnnät edessäsi olevaa seinää. Tunne voiman intensiivisyysalue raajojesi päissä. Voiman suunta on nyt eteenpäin (= spit).

Liike 3. Heitä kädet rennosti ulkokautta eteen, sieltä taakse ja avaus (kuin kaksi kake-ukea). Hengitä samalla sisään ja ole tietoinen voiman suunnasta ensin eteen, sitten alas (sink) ja taakse (swallow). Hengitä sitten ulos ja ojenna kädet suoriksi kuvittelemalla että työnnät ne paksuun saveen. Tunnet voiman intensiivialueen raajojesi päissä ja koko keho laajenee keskustasta ulospäin. Venyvä jännitys suuntautuu nyt siis eteen (= spit) ja jonkin verran ylös (= float).

Liike 4. Rentoudu liikkumatta ja hengitä rauhallisesti sisään. Hengitä sitten ulos, purista kädet nyrkkiin ja tuo käsivarret rinnan eteen niin kuin tekisit kaksi uchi-ukea. Kuvittele samalla että käsiesi välissä on jousi ja tee jännitys tätä jousta vasten.

Liike 5. Rentoudu ja hengitä rauhallisesti sisään. Hengitä ulos, avaa kädet ja kuvittele että käsivartesi lepäävät viistoa pöytälevyä vasten. Suuntaa jännitys tätä pintaa vasten ja tunne miten voima samalla virtaa sormiesi läpi (= sink).

Liike 6. Rentoudu ja hengitä rauhallisesti sisään. Hengitä ulos, käännä samalla kädet kämmenet eteenpäin ja kuvittele että työnnät edessäsi olevaa seinää. Tunne voiman intensiivisyysalue raajojesi päissä. Voiman suunta on nyt eteenpäin (= spit).

Tämä ei ole ainoa mahdollinen tapa, mutta hyvä ja vastaa tämän tyyppisen qigongin periaatteita. Ongelmahan näissä kuvioissa on aina se, että “sisäisistä” tapahtumista ei puhuta mitään. Opetetaan vain ulkoinen muoto. Minä luulen, että McCarthykin on ollut Kiinassa sen verran lyhyen aikaa, että on saanut tästäkin katasta vain sen ulkoisen muodon, ei sen sisäistä dynamiikkaa. Ja toisaalta pitää muistaa, että oikeita tekotapoja on useita. Tekotapa riippuu siitä, mitä seikkaa haluaa kulloinkin harjoitella.

On myös hyvä muistaa, että tällaista qigongia ei todellakaan tarvitse tehdä aina maksimaalisilla jännityksillä. On hyvä opetella ottamaan venyttävä jännitys hyvin pehmeällä tavalla. On siis monta tapaa. Kysehän on voiman yin-yang -vaihteluvälin avaamisesta, josta olen kirjoittanut jo useasti aikaisemmin. On hyvä käydä välillä maksimijännityksessä, mutta yhtä tärkeä on rentousvaihe ja kehon avaaminen. Erityisesti selän avaaminen (siis jäykkyyden poistamisen mielessä) korostuu Happorenissa, niin kuin lähes kaikissa kiinalaisissa qigong-systeemeissä.

***

Nyt tuli sanottua niin paljon, että on pakko palata alkuun. Aluksi huomauttaisin, että Patrick McCarthy ei ole ainoa, joka on tutkinut karaten historiaa ja opettaa esimerkiksi Happorenia. Nythän näyttää siltä, että McCarthy tekee Happorenia samalla idealla kuin yleisesti tehdään Sanchin-kataa. Tähän tekotapaan liittyy kova nk. ibuki-hengitys, ja voimakas koko kehon jännitys.

Ranskalainen karaten opettaja Roland Habersetzer (8 dan.) tuo kirjoissaan Bubishi ja Koshiki no kata esiin voimakkaasti ajatuksen, että Happoreniin liittyy nimenomaan se venyttävä jännityksen tapa, jota tuossa alussa korostin. Tämä ei ole hänen oma ideansa. Hän on oppinut katan Tokiossa gojua opettavalta karatehistorioitsijalta Ohtsuka Tadahikolta (9 dan), joka on tutkinut paljon karaten historiaa sekä Okinawalla että Kiinassa. Hänen Okinawalainen opettajansa on muuan Tokashiki Iken. Ohtsukan mukaan Happoren on yksi tärkeä kiinalainen kata, joka on toiminut okinawalaisten hengityskatojen alkumuotona, mutta jota on tulkittu usein väärin.

Tämä koko kuvio on hyvin monimutkainen, mutta näiden opettajien yksi perusajatus on se, että ensinnäkin on hyvin vaikea nähdä ulkoapäin, miten Sanchin-tyylisen (tai Happorenin) katan tekijä käyttää voimaansa. Vaatii paljon kokemusta, jotta voisi päätellä voiman suunnan, sen joustavuuden, sen sisäisen kokemuksen, mikä siihen liittyy. Missä voiman intensiivipiste sijaitsee tai kulkee jne. He ovat pääteleet, että se kova tekemisen tapa, joka liittyy yleisesti Sanchiniin, on eräänlainen okinawalainen väärinkäsitys siitä, mitä he ovat Kiinassa nähneet ja harjoitelleet. Habersetzer luettelee kolme kohtaa, miten jotkut etelä-kiinalaiset muodot ovat muuttuneet Okinawalle siirryttyään.

1. Avoin käsi on suljettu. Tämä liittyy ehkä siihen, että nyrkki soveltuu paremmin makiwaran tapaisen apuvälineen käyttöön, mikä oli siis tyypillistä okinawalaisille. Tämä muutos on aiheuttanut myös muutoksen siinä tavassa, miten kehon voima kulkee. Eli, kuten Habersezer toteaa, energia pysähtyy nyrkkiin. Nyrkki on tässä ajatustavassa kuin vasara, jolla isketään kohdetta. Voiman käytön tapa on samalla ulkoistunut ja on kadotettu se ajatus, että voima voi syntyä sisäisesti, ja käsi voi välittää sisäisen voiman kohteeseen esimerkiksi eräänlaisen värähdyksen tai aaltoliikkeen avulla.

2. Toinen muutos liittyy voiman sisäiseen kokemukseen. Happoren-katassa voiman tulee säteillä sisästä ulospäin kohti raajojen päitä. Kokemus on laajentuvasta pallosta, jossa voima tuntuu eniten periferiassa, ei keskellä. Esimerkiksi Sanchinissa voiman suunta on päinvastainen, kohti keskustaa. Jännityksen suunta on ulkoa sisään ja sen keskus tuntuu vatsalla.

PALLOT

Kuvat 1a ja 1b pyrkivät havainnollistamaan tätä asiaa. Tämä on aivan perustava ero, siis supistuvan ja laajentuvan jännityksen ero. Kuvassa 1a on esitetty ajatus siitä, että laajentuvassa jännityksessä jännitys tuntuu eniten periferiassa, siis jalkpohjissa ja sormenpäissä. Yksi ajatus on kuvitella olevansa laajentuva pallo. Toinen ajatus on, että olemme ansassa pallon sisällä ja työnnämme sitä ulospäin sekä jaloin että käsin.

Kuvassa 1b on ajatus jännityksestä, jonka suunta on sisäänpäin ja sen intensiivipiste on keskustassa.

Laajentumisen idea on sopusoinnussa sen qigong-perinteen kanssa, joka on erityisesti lähtöisin Shaolinin yi jin jingistä. Tämähän on Shaolinin katojen perusmuoto ja tärkeä sisäisen voiman harjoitusmenetelmä tässä perinteessä.

Ulkoisen ja keskustaan kohdistuvan jännittämisen menetelmä on näyttävä, mutta ristiriidassa sen qigong-perinteen kanssa, mihin Happoren liittyy, toteaa Habersetzer.

Nämä asiat tosin sekoittuvat todella helposti, jos ei ole kokemusta yi jin jingistä tai vastaavista venyttävistä qigong-menetelmistä.

3. Kolmannen eron Habersetzer näkee katan “hengen” tasolla. Harjoitustavasta, jossa on energeettisestikin pyritty laajentumaan ja kokemaan itsensä osana koko kosmosta, on tullut vain omaan egoon suuntautuva, egokeskeinen harjoitustapa.

Edelleen Habersetzer toteaa näiden kahden harjoitustavan eroavan myös terveydellisesti toisistaan. Voimakas, pakotettu hengitys ja sisäänpäin suuntautuva jännitys estää energian vapaan virtaamisen kehossa. Happorenissa sen sijaan avaudutaan myös energeettisesti ja hengitys pidetään luonnollisena, tuskin kuuluvana. Missään nimessä, siis Habersetzerin mukaan, hengitystä ei pidä pakottaa. Sisäänhengitys tapahtuu nenän kautta, uloshengitys suun kautta. Vain pieni ääni voi kuulua, ei ibuki-hengitykseen liittyvä voimakas kurkusta tuleva puristava ääni.

Sanchin-katan vanhat muodot myös tukevat Habersetzerin mukaan tätä tulkintaa. Sitäkin on tehty pehmeästi ja avoimin käsin. Jossain vaiheessa sitä on kuitenkin alettu tehdä “ulkoisesti” ja ulkoisella voimalla, josta on helpompi saada ote kuin nk. sisäisestä voimasta.

Vielä muutama huomio Happorenin teknisestä puolesta. Aluksi oli puhetta neljästä voiman käytön periaatteesta: spit, swallow, sink ja float. Nämä ovat siis voiman käytön periaatteita, eivät yksittäisiä tekniikoita. Tämä onkin keskeistä erityisesti Hakutsuru-tyylin peruskatoille, jollaiseksi Happorenkin voidaan lukea. Yang Jwing-Ming toteaa kirjassaan Essence of Shaolin White Crane, että kurkikatat opettavat ensisijaisesti nk. jingeja (jin tai jing) ja vasta toissijaisesti tekniikoita. Hän kirjoittaa seuraavasti: “Perusajatus, joka on ymmärrettävä, on se, että Valkoisen kurjen tyylin perusliikkeet ovatjinin ilmentymiä. Siitä miten jin tulee esiin, voidaan sitten johtaa monia tekniikoita. Kun siis näet kurkityylin suorituksen, älä analysoi liikkeitä tekniikan kannalta. Jos teet niin, rajoitat liikkeen tulkintamahdollisuuden vain yhteen. Tosiasiassa on mahdollista, että jokainen jin-malli sisältää kaikki neljä kamppailutekniikan luokkaa: potkun, lyönnin, painin ja qinnan.”

Kiinan kielen sana jin tai jing tarkoittaa kamppailutaidossa käytettävää voimaa. Erityisesti sillä viitataan siihen tapaan tai periaatteeseen, miten sisäinen tai koko kehon voima ilmenee. Samaa jingiä voidaan käyttää usean tekniikan moottorina. Esimerkki auttaa aina valaisemaan asiaa. Yksi Hakutsurun perus-jing on vajoaminen (sink). Se tarkoittaa painopisteen pudottamista niin, että sekä jalkojen että selän jouset sulkeutuvat. Tätä periaatetta voidaan sitten käyttää esim. qinnassa, jossa vastustaja viedään kyynerlukolla alas maahan (Ilpon esimerkki leirillä). Samaa jingiä käytetään tilanteessa, missä alas taivutettua vastustajaa lyödään empillä niskaan. Vajoamisperiaate säilyy samana, mutta tekniikka vaihtuu. Siis voiman tuoton periaate säilyy samana, vaikka se ilmenee nyt eri tekniikoissa.

Kun siis analysoimme Happoren-kataa, tulee päähuomio kiinnittää siihen, millä tavoin katassa pyritään kontrolloimaan ja vapauttamaan sisäistä voimaa.

Toinen Yangin korostama seikka on se, että kurkikatoissa selän ja rinnan liikkeet ovat tärkeimpiä. Tämäkin tulee hyvin esiin Happorenissa. Selän ja rinnan jousten vahvistaminen ja avaaminen voimakkaan jingin aikaansaamiseksi on yksi tämän tyyppisen katan perusajatus. Sama ajatus lävistää käytännössä useimmat kiinalaiset qigong-systeemit.

***

Kannattaa myös katsoa mitä Bubishi sanoo Happoren-katasta. Kohdassa “Sisäisen voiman kehittäminen katan avulla” luetellaan kuusi tärkeää periaatetta. Käännän ne tähän vapaasti ja kommentoin lyhyesti.

1. “On poistettava kaikki ulkoiset häiriötekijät ja keskityttävä vain liikkeen tarkoitukseen”.

Heti mielenkiintoinen huomautus, joka korostaa sitä, että tärkeintä on mielen käyttö. Kuvasin edellä, miten nimenomaan mielikuvan avulla voidaan luoda voiman oikea suunta ja siihen vastus. Tietysti tämä voi tarkoittaa myös liikkeen sovellusta, mutta huomaa, mitä kirjoitin edellä siitä, mitä Happorenissa ensisijaisesti pyritään opettelemaan: perus-jingejä.

2. “Koordinoi hengitys ja lihastoiminta keskenään. Hengittäessäsi ulos ojenna kätesi ja lyö, mutta säästä 50 % hengitysilmasta. Älä koskaan hengitä täysin ulos yhdellä kertaa. Kun hengität sisään, kehosi tuntuu kevyeltä. Kun hengität ulos, kehosi tuntuu juurtuneelta.”

Tämän ohjeen viimeiset lauseet viittaavat siihen, että sisäänhengitys on yin ja uloshengitys yang. Jos rentoudumme sisäänhengityksen aikana, kehokin tuntuu kevyeltä. Venyttävä jännitys uloshengityksestä aiheuttaa juurtuvan tunteen samalla kun jalkapohjat painuvat voimakkaasti lattiaa vasten. Näin siis silloin kun uloshengitys tehdään avautuvassa vaiheessa ja voima tunnetaan kehon raajojen päissä.

3. “Kuuntele hengitystäsi ja tule tietoiseksi kehosi joka kohdasta.”

Todella mielenkiintoinen huomautus, joka viittaa kehontietoisuuden herkistämiseen ja laajentamiseen koko kehon alueelle. Tämä on välttämätöntä sisäisen voiman mekaniikan oppimisessa. Ilman tätä periaatetta koko kehon laajuista liikettä tuskin voi oppia. Tästä syystä liike on myös hidasta: se antaa meille aikaa kuunnella kehoa joka kohdasta ja olla tietoinen siitä, missä voiman intensiivipiste sijaitsee tai kulkee.

4. “Pidä jatkuva mutta joustava jännitys seuraavissa lihasryhmissä: deltoid, trapezius, latissimus dorsi, serratus, pectoral” (en osaa kääntää näitä).

Eli: pudota rintalasta ja pyöristä selkä.

5. “Jotta palleahengitys toimisi hyvin, selän ja vatsan on oltava yhdensuuntaisia.”

Eli: anna alaselän ojentua pudottamalla häntäluu alas.

6. “Tekniikat eteen ja taakse suoritetaan siitä kohtaa, missä kyynerpäät ja vyötärö kohtaavat.”

Tämä tekninen periaate edesauttaa sitä, mistä Bubishi toteaa: “Käsitekniikat vaativat koko vartalon käyttämistä. Voima synnytetään kehosta, kädet toimivat vain kosketuksen välineenä.”

Wong Kiew Kit

Aloitin edelliset Huomiot joillakin huomioilla Wong Kiew Kitin taijiquan-kirjasta. Nyt kävin hänen kotisivuillaan: http://www.geocities.com/~wahnam/ Erittäin mielenkiintoiset ja informatiiviset sivut. Erityisesti hänen ajatuksensa zhan zhuangista kiinnosti minua. Sivulla on laaja “kysymyksiä ja vastauksia” -palsta, josta löytyi paljon juttua seisomisesta.

Hän mm. toteaa, että “on yleinen väärinkäsitys jopa kung-fun oppilaiden keskuudessa, että zhan zhuang kehittäisi vain tukevan seisonnan. Tämän tyyppinen chi kung on todennäköisesti kaikkein tärkein harjoitus kehitettäessä sisäistä voimaa. On tunnettu salaisuus, että kun kung-fun aloittelijat (riippumatta siitä kuinka monta vuotta ovat opiskelleet) käyttävät aikansa jahdatessaan uusia kung-fun muotoja, mestarit harjoittelevat itsepintaisesti samaa zhan zhuang harjoitustaan vuodesta toiseen.”

Wong Kiew Kit suosittelee harrastajaa aluksi yhdistämään dynaamisen qigongin ja seisomisen. Hänen neuvonsa on, että tekee aluksi kahtena tai kolmena päivänä zhan zhuangia ja yhtenä päivänä dynaamista qigongia. Myöhemmin, ehkä kolmen kuukauden jälkeen, voi edetä rytmiin 5-6 päivää seisomista ja yksi dynaamista qigongia. Edistyneimmän harjoittelijat voivat sitten tehdä zhan zhuangia joka päivä ilman mitään dynaamisia harjoituksia. Kitin ajatus dynaamisen qigongin liittämisestä seisomiseen on se, että niin voidaan estää harjoituksen alussa joskus esiintyvät virheellisen seisomisen tuomat haitalliset ilmiöt. Samalla voidaan myös ikään kuin vahvistaa seisomisen tuottamia positiivisia vaikutuksia.

Myös Kit on sitä mieltä, että pitää seisoa ainakin sata päivää, jotta alkaisi ymmärtää tämän tyyppisen harjoituksen luonnetta.

***

Janin uusi kirja: Tao of Yiquan: The Method of Awareness in the Martial Arts

Nyt se on valmis. Jan Dieperslootin kauan odotettu kirja yi quanista. Sain sen pari päivää sitten ja olen innolla lukenut sen heti kannesta kanteen. Aluksi pitää todeta, että ilman muuta se kannattaa hankkia. Yi quanista ei ole kirjoitettu lännessä liikaa.

Kun on osallistunut muutamalle Janin leirille, niin Janin tapa lähestyä yi quania on tietysti jo tuttu. Siinä mielessä tämä kirja ei ole samanlainen shokki kuin hänen ensimmäinen kirjansa, jota pidä edelleen yhtenä parhaimpana, ehkä parhaana alan kirjana.

Kirjassa on hyvin perusteellinen historiajakso, joka perustuu valitettavasti vain yhteen lähteeseen,Nagaboshi Tomion kirjaan The Bodhisattva Warriors: The Origin, Inner Philosophy, History and Symbolism of the Buddhist Martial Art within India and China. Kyseessä on erittäin massiivinen teos, joka tarjoaa paljon erilaisia käännöksiä salaisista kiinalaisista lähteistä, joihin muut kuin Tomio ei ole jostain syystä tutustunut. Kirja on herättänyt epäilyjäni autenttisuuden suhteen ja tein juuri nettihaun kirjoittajasta.

Tulos oli aika hämmästyttävä. Katsokaa itse vaikka sivulta: http://www.bodhisattva.connectfree.co.uk/. Kirjan on kirjoittanut eräs Terry Dunn, joka on pitkän linjan karaten harrastaja, joka on systemaattisesti luonut oman karatetyylinsä Englannissa 1960-luvulta lähtien. Lyhyesti sanottuna Dunn osoittautui täydeksi huijariksi. Tarina on aika uskomaton. Hän on keksinyt oman karatetyylinsä, luonut sille opettajat; hän on kehitellyt oman buddhalaisen koulukunnan ja keksinyt sillekin omat opettajansa jne. Tarina on niin uskomaton ja sairas, että ei siitä sen enempää.

Janin epäonni on, että hän on ottanut teoksen todesta monen muun tavoin. Onneksi Janin kirjasta vain historiaosuus, ja siitäkin vain osa, perustuu tähän lähteeseen.

Mitä itse kirjan substanssiin tulee niin kirjassa kerrataan aika paljon Janin ensimmäisen kirjan materiaalia. Wang Xhiangzhain tekstien käännökset ovat mielenkiintoisia. Niitä toivoisi olevan enemmän. Shi-li -harjoitusten analyysi on perusteellinen, mutta osin harhaanjohtava, sillä Janin yi quan-mies (kirjassa graaffisina kuvina) ei käytä lainkaan selkäänsä. Janin esityksessä selkä on aina tikkusuorassa ja geometrisesti pystyssä asennossa. Olen kirjoittanut tästä asiasta aikaisemmin, enkä enää palaa siihen.

Kirjan lukeminen muutti heti omaa harjoitteluani. Palautin taas mieleeni Janin opettamat kahdeksan perusasentoa. Kirjassa on niistä Janin opettajan Han Xingyanin kuvat. Ne tuntuvat nyt uskomattoman hyviltä. Lisäsin niihin toki heti Zhangin opetuksessa korostetut mielikuvat. Mutta näiden mielikuvien avulla tehtynä asennot alkoivat taas elää omalla ja voimakkaalla tavallaan. Näiden ideoiden ja asentojen harjoitteleminen toi taas lisää motivaatiota omaan harjoitteluuni. Tämän tyyppisessä harjoituksessa, jossa ei tapahdu paljon, harjoitusmotivaation ylläpitäminen vaatii joskus ponnistusta. Siksi on hyvä, että on erilaisia asentoja ja mielikuvia, joiden kanssa “leikkiä”. Samalla harjoituksesta tulee hyvin monipuolinen.

Tottakai pitää paikkansa Zhangin ajatus, että heti ensimmäisessa asennossa on kaikki, tai että siihen voi laittaa kaiken, mutta aina ei jaksa seistä samassa yhdessä asennossa. Vaihtelu virkistää.

Kuvaankin seuraavassa, minkälaisten mielikuvien avulla Janin kahdeksassa asennossa voi seistä ja tutkia erilaisia voimia. Kun kyseessä on kahdeksan erilaista asentoa, niin kokoelmasta tulee hyvin monipuolinen. Tietysti kyseessä on vain esimerkki, jonka avulla voitte keksiä omia mielikuvianne. Kun seuraavassa kuvaan mielessä tehtäviä shi-li -ympyröitä, otan vastuksen idean esimerkiksi siitä, että seison kaulaa myöden tervassa tai muussa paksussa massassa. Näin joka suuntaan menevään liikkeeseen voi luoda luonnollisen vastuksen tunteen. Kun Wang Xiangzhai puhuu ympäröivän ilman paineen tuntemisesta, hän viittaa varmaankin samankaltaiseen asiaan. Jos kuvittelet ilman tällaisena paksuna nesteenä, sen “paine” on helpompi tuntea.

Asento 1. Liitän tähän Janin opettaman kummankin käden vaakaympyrä -shi-li -harjoituksen. Mutta huomatkaa, että kun käsien voima suuntautuu taakse, keskilinja pyrkii vajoamaan ja työnnössä kohoamaan. Ja tämähän tarkoittaa selän sukeutumista ja avautumista. Mutta liikettä on vain millimetri. Voi olla että ympyrämielikuva on aluksi helpompi hahmottaa, jos “neliöi” sen ja tekee aluksi sitä neljän suoran voiman avulla.

Asento 2. Luonnollinen mielikuva on kummankin käden pysty-ympyrä eteenpäin. Sama huomautus keskilinjasta kuin edellä.

Asento 3. Kun rentoudut tähän asentoon, ajattele, että lasket kätesi vatsasi korkeudella olevalle pöydälle. Se avaa hyvin kainaloita ja pudottaa rintalastaa. Yksi mahdollinen mielikuva olisi kummankin käden pysty-ympyrät oikealle ja vasemmalle (ei siis eteenpäin kuten edellä). Vaihda välillä ympyröiden suuntaa.

Asento 4. Tähän voisi liittää push-handista tutun kuvion eli kummankin käden vuorottaisen pysty-ympyrän. Kannattaa tehdä myös suunnan vaihto, jolloin tuloksena on taijin “hevosen harjan jakaminen”. Kokeile myös ajatusta, että kätesi ovat tervassa ja liikutat niitä eteen ja taakse.

Asento 5. Tässä asennossa kuvittelen ilmaan eteeni pallon, jota voi työntää ja vetää, kääntää oikealle ja vasemmalle ja ylös ja alas. Siis Zhangin peruskamaa. Mutta muistakaa aina perusajatus: mielen liike on suuri, ulkoinen liike olematon.

Asento 6. Käsien välissä voi olla puu, jota yritän liikuttaa kuuteen suuntaan. Yksi hyvä ajatus on kuvitella käsien väliin vaakasuoraan liikkumattoman lieriön. Sitä voi sitten yrittää kääntää ylöspäin tai alaspäin tai toisesta päästä ylös ja toisesta päästä alas ja päinvastoin. Myös käsien kierto käsivarren keskiakselin ympäri on hyvä idea. Ajattele että kätesi on ruuviavain, jolla kierrät seinässä olevia isoja ruuveja auki ja kiinni jne.

Asento 7. Zhangin opettama lankku toimii tässä tietysti hyvin. Variaatioina voi hakea voimia, joissa kädet liikkuvat eri suuntiin. Siis esim: oikea ylös, vasen alas ja päinvastoin; oikea eteen, vasen taakse ja päinvastoin; oikea oikealle ja vasen vasemmalle ja päinvastoin.

Asento 8. Ajattele, että joku vetää sivulle kummastakin kyynerpäästäsi ja päinvastoin: kyseessä onkin työntö. Yksi mahdollisuus on että kummatkin kätesi ovat jumissa tervassa ja pyrit vetämään niitä ylös kyynerpään suuntaan ja päinvastoin painamaan alas ja sama vielä vuorotellen.

Voit myös asettaa sormiesi väliin lyijyharkon ja vain seisoa sen kanssa.

Huomatkaa, että kaikkissa mielikuvissa voi käyttää kahta ideaa: joko esine liikkuu ja minä vastustan sitä tai esine pystyy paikallaan ja minä yritän liikuttaa sitä. Kummankin mielikuvan synnyttävät voimat ovat samoja, niin kuin Zhangkin leirillään totesi. Alla olevat kuvat ovat Janin kirjasta. Kuvissa esiintyy Han Xingyuan.

HAN3 HAN4 HAN5 HAN6 HAN7 HAN8 HAN11 HAN12