HUOMIOITA 3 /2000 lokakuu No 19

Zhangin yi-quan -leiri

Kirjoitan tähän auki joitakin muistiinpanojani, jotka tein Zhangin tälläolon aikana. On selvää, että pelkkä teksti ei avaa vaikeampia käsitteitä. Ne on nähtävä ja koettava. Mutta asiat, jotka otan tässä esiin, tulevat esiin harjoituksissamme.

Maanantai 1.5. 2000

Tapasin Zhangin, Zhaon ja Juhan salilla. Zhang halusi heti nähdä, miten teen push-handsia. Teimme Zhaon kanssa sitä hetken kevyesti, jolloin Zhang pyysi lisäämään painetta. Lyhyen kommentin jälkeen hän halusi korostaa seuraavia asioita.

Ensinnäkin ranteiden käyttö push-handissa. Ranteet eivät saa olla jäykät ja kuolleet, vaan ranteiden voima on opittava ottamaan elävästi esiin. Kun käsivarsi kiertyy, myös ranne elää. Tästä raneen elävyydestä saadaan huomattavasti lisää voimaa.

Kainaloiden alla oleva tila on perustavan tärkeä. Tämä tila mahdollistaa sen, että pystytään muttumaan. Jos tämä tila menetetään, muutos käy mahdottomaksi ja pari kontrolloi sinut helposti.

Zhang myös näytti, miten koko kehon voima pidetään aina kontaktipisteen takana liikuttamalla koko kehoa. Kyse on taitavasta askeltamisesta ja painopisteen käytöstä.

Jatkuvan muutoksen mahdollistamiseksi toinen jalka on pidettävä aina tyhjänä. Se voi olla sekä etu- että takajalka, tilanteesta riippuen. Zhangin push-hands -tyylihän on se, että peruskuviossa etujalka on aina tyhjä. Asento on sama kuin “taisteluasento” seistessä.

Zhang näytti yi quan -push-handsin neljä perusvoimaa, joiden englanninkieliset käännökset olivat: drilling power, twisting power, horizontal power ja wrapping power. Näitä on mahdoton selittää tässä. Selitys salilla.

Keskiviikko 3.5.

Tieto oli levinnyt, että Zhang tulee salille keskiviikkona. Paikalla olikin normaalia runsaammin seisoskelijoita. Ja kyllä seisommekin. Zhang seisotti meitä yhtäjaksoisesti muistaakseni vähän toista tuntia. Ja oli tyytyväinen, koska ilmeemme säilyivät rauhallisina; kukaan ei kiristellyt kasvolihaksiaan.

Sitten Zhang opetti pari uutta asentoa. Zhang myös korosti että näiden edistyneempien asentojen harjoittelu on turhaa, jos ei ole harjoitellut tarpeeksi ensimmäistä perusasentoa. Se on kivijalka, jonka päälle vasta voi rakentaa muita asentoja. Ja jos perustus on huono, talo sortuu varmasti.

Perusseisonnassa pallojen kanssa tavoitellaan ensisijaisesti rentoutta. Kun tässä on tarpeeksi edistytty, niin voidaan siirtyä seuraavaan vaiheeseen, joka on voiman harjoittelu. Silloin seisomisen laatu muuttuu. Mutta, niin kuin totesin, tästä eteenpäin kannattaa lukea vain, jos on seissyt ainakin vuoden perusasennossa niin, että voi suhteellisen vaivattomasti seistä siinä vaikkapa tunnin.

Zhang opetti asennon, johon perusasennosta siirrytään kohottamalla hieman käsiä ja kiertämällä käsivarsia hieman ulospäin. Mielikuva palloista säilyy, mutta samalla otetaan mielikuva laajentumisesta joka suuntaan. Jossain vaiheessa Zhang kuvasi tunnetta taolaisella idealla ihmisestä, joka seisoo taivaan ja maan välissä. “Spirit” siis kasvaa mahdollisimman suureksi. Voimme myös ajatella, että laajenemme joka nivelestä muutaman millimetrin. Tämä on tunne, johon pyritään. Ristiriita syntyy tunteesta, että laajennumme tai venymme, mutta samalla rentoudumme. Ja päinvastoin: rentoudumme, mutta samalla laajenemme.

Zhang korosti peukaloiden taivutettua asentoa. Kysyin peukaloiden asennon tärkeydestä, ja hän selitti siitä pitkän tarinan. Siihen liittyi monta asiaa. Peukaloiden oikea asento tuo voiman (myös energian ja meridiaanien avoimuuden) tasaisesti jokaiseen sormeen. Sillä myös pyritään varmistamaan, että käsivarren kaikki lihakset kehittyvät tasaisesti. Jos peukalo on rento, peukalon jänteen juuressa oleva lihas jää heikoksi.

Seisottuamme tässä asennossa pitkään Zhang kysyi, onko kellään tunnetta, että koko keho on niin yhtä, että mitään osaa ei enää voi siitä erottaa. Toinen idea, jota hän käytti oli, että koko keho tuntuu olevan niin auki kuin avoimet putket kulkisivat joka paikkaan. Zhao yritti löytää käännöstä näille ideoilla ja päätyi kuvaamaan tunnetta mustaakseni sanoilla “holistic feeling” tai jotakin sen suuntaista.

Seuraava asento oli tuttu “lankkuasento”, jossa kämmenet ovat alaspäin, mutta nyt mielikuvana onkin pallo, jota puristetaan rintaa vasten. Voiman suunta on siis itseä kohti suuntautuva puristava voima. Zhang koristi sitä, miten asennosta toiseen siirryttäessä muutos tapahtuu koko kehossa. Erityisesti muutos selässä on tärkeä.

Kolmas asento oli edelleen tuttu, jossa pallo pidetään alhaalla vatsan edessä. Janin asento numero 3. Tähän hän antoi mielikuvaksi, että kämmenillä kannatellaan kahta pientä lintua, jotka yrittävät lentää pois. Aina kun ne ponnistavat jaloillaan, on annettava sen verran periksi, että linnut eivät pääse koskaan siivilleen.

Zhang korosti myös “lepoasentoa”, jossa käsiä kannatellaan alhaalla sivuilla vedessä kelluvien pallojen päällä. Hän varoitti unohtamasta tätä asentoa, koska siinä opiskellaan myös tärkeitä asioita.

Kaikista näistä asennoista Zhang totesi, että niiden avulla saavutettava voima “ei ainakaan ole pienempi kuin ‘taiseluasennossa’ saavutettava voima”.

Keskustelimme paljon mielikuvien käytöstä ja mielen ja kehon liikkeen suhteesta. Perusajatus Zhangilla oli se, että ulkoinen liike pitää saada mahdollisimman pieneksi ja paras on se, että liike on vain mielessä. Hän tosin totesi, että se on päämäärä, joka on hyvin kaukana ja vaikea saavuttaa, mutta sitä pitäisi tavoitella. Itse asiassa tämäkään ei ole lopullinen päämäärä. Zhang siteerasi Wang Xiangzhaita, joka on todennut: “ei muodossa, ei mielessä”. Kysyin, että jos näin on, niin mitä jää jäljelle. Zhangin vastaus: “Tyhjyys.”

Zhang kehoitti käyttämään erilaisia mielikuvia luonnosta: vuori, iso kivi jne. Voi myös vain istua alas, sulkea silmänsä ja ottaa jonkin mielikuvan, voi vaikka vain “istua kuin leijona”. Tämäkin on yi quania.

Leiri 6.-7.5

Tämä oli Zhangin kolmas leiri Tampereella, jossa periaatteessa käsiteltiin samoja asioita kuin edellisilläkin leireillä. Silti on hämmästyttävää, miten paljon uutta tulee jatkuvasti esiin. Ehkä se johtuu siitä, että harjoituksen myötä oppii myös katsomaan ja kuuntelemaan tarkemmin ja pystyy kiinnittämään huomionsa aina pienempiin yksityiskohtiin.

Seuraavassa luettelonomaisesti asioita, joita Zhang korosti.

Shi-li -harjoituksessa sivuttaisvoimassa on aina mukana myös kiertovoima.Tätä Zhang ei ole aikaisemmin korostanut niin selkeästi kuin nyt.

Moca-buta Zhang opetti nyt niin, että painonsiirtovaihe on kevyt ja rento ja vastus on mukana jalan siirrossa.

Erityisesti Zhang korosti nyt elävyyttä kaikessa: niin seisomisessa, shi-lissä kuin moca-bussa. Hän myös totesi, että kun vastuksen tunne kasvaa niin voimakkaaksi, että se on miltei läpipääsemätön, on otettava toinen mielikuva. Moca-bussa voi ajatella liikkuvansa vedessä hyvin rennolla tavalla. Mikään harjoitus ei saa kuolla: on aina muistettava elävyys. Siis: yin ja yang.

Jalkapohjien elävyys seisonnassa, joka siis tulee siitä, että seistään “ötökät kantapään alla”, mahdollistaa räjähtävyyden askelissa ja muutenkin. Jos seisot paino tasan koko jalkapohjalla, jalat ovat kuolleessa tilassa.

Kaikki tämä pätee myös shi-lihin. Voit ottaa mielikuvan vuoresta, jota liikutat. Kun vastus kasvaa niin suureksi, että et enää pysty liikkumaan, vaihda mielikuva höyheneen. Näin pysyt elävänä ja kehitysprosessisi pysyy elävänä. Muista, että shi-lissä, jos yksi kohta liikkuu, koko keho liikkuu. Pidä myös liike pienenä, mutta mieli tai spirit suurena.

Pidempään harjoitelleet voivat liittää shi-lin mocabu-askeliinsa. Tästä Zhang näytti esimerkin eteen ja taakse suuntautuvasta voimasta. Huomaa periaate, että “kun jalka koskettaa maata, voima vapautuu”. Tämä toteutuu shi-lissä siten, että askeleen aikana suurin osa liittyy vetävään voimaan, ja jalan tullessa maahan on aika lyhyen työntävän voiman paikka.

Kun katsoo tarkasti Zhangin shi-litä ja moca-buta, näkee selvästi, miten hän tartuu varpailla maasta. Tämä liittyy jalan elävyyteen.

Fa-listä Zhang totesi, että se ei ole vain fyysinen asia, eikä sitä pidä harjoittaa sellaisena. Mielen pitää mennä kohteesta läpi. Kun mieli räjähtää, keho räjähtää.

“Taisteluasennossa” voit kuvitella vaikka metallipuikot sormenpäiden väliin ja painaa vähän, sen lisäksi kuminauhat sormien ympärille ja avata vähän: näin syntyy ristiriita sisään ja ulos suuntautuvien voimien välillä. Muista muutenkin aina yi quaniin liittyvä perustava ristiriidan periaate. Perusasennossa suhde on 50-50 sisään ja ulos. Taisteluasennossa suhde on 70-30 sisään ja ulos. Taisteluasennossa etujalka on voitava nostaa ylös muuttamatta painopisteen paikkaa. Tämä antaa tulokseksi seisonnan, jossa miltei koko paino lepää takajalalla. Silloin askeleen mahdollisuus pysyy vapaana.

Zhang zhuan -harjoituksessa, siis seisomisessa, voidaan erottaa kolme kehitystasoa: 1. rentouden etsiminen, 2. voiman etsiminen ja 3. fa-li (kamppailutaso).

Zhang yritti selittää myös yi quanin korkeinta tasoa, “hengen” tai “spiritin” tasoa, mutta käsitettä oli hyvin vaikea ymmärtää. Kiinan kielen sana, johon viitataan on “shen”. Käsitteellä on monta ulottuvuutta. Juha käänsi sen yleensä sanalla “spirit”, mutta mutta myös “henki” ja jopa “läsnäolo”. Zhang kuvasi asiaa esimerkillä tiikeristä, joka nukkuu, mutta jonka henki on silti läsnä kaikkialla ympäristössä. Jos joku lähestyy sitä, se on siitä tietoinen ja voi hyökätä heti.

Zhang korosti “kuuden suunnan” shi-li -harjoitusta erityisesti push-handsin kannalta. Tämä harjoitus sisältää kaikki perusvoimat, myös ne neljä, joista oli puhe aikaisemmin. Harjoitus tulee tehdä hitaasti kaikissa vaiheissaan. Itse käänsin kädet liian nopeasti, johon Zhang heti puttui. Kysyin tämän harjoituksen yhteydessä, voisiko käsiä pyörittää toiseen suuntaan. Zhang ensin hieman kokeili ja totesi sitten, että niin voi tehdä. Itse asiassa voi leikkiä kaikilla mahdollisilla variaatioilla, lisätä askeleita jne.

Kaikissa harjoituksissa katse lepää horisontissa kohdistumatta mihinkään kohteeseen. Katse ei kiinnity mihinkään tarkasti, mutta on silti tietoinen ympäristöstä mahdollisimman laajalti. Zhang totesi, että katsetta voi rentouttaa siten, että katsoo välillä jotakin kohdetta tarkasti, ja vapauttaa sitten katseen siitä laajalle ja kauaksi.

Olen kirjoittanut muistiinpanoihini lauseen “täydellinen luottamus mieleen, korkein harjoituksen taso”. Tämä on keskeinen periaate, joka tekee yi quanista niin käsittämättömän mielenkiintoisen systeemin. Yritin kysyä tätä asiaa Zhangilta eri tavoin ja hän kärsivällisesti selitti. Yi quanissa mielikuva on ikään kuin mielen ja kehon välissä ja sen systemaattinen käyttö yhdistää hyvin konkreettisella tavalla kehon ja mielen. Mielen voima ja tahdon voima yhdistävät kehon ja ikään kuin muttuvat kehon voimaksi. Tai sitten on niin, että ei enää voi tehdä tällaista eroa. Kun katsoo Zhangia tarkasti, hänen ajatuksensa tulee suoraan läpi ruumiista. Vaikka hän korostaa, että jokin asia on vain mielessä, ei muodossa. Lopulta ne ovat kuitenkin samoja asioita ja sen näkee. Sen näkee siitä voimasta, jonka jokainen hänen liikkeensä tai jokapäiväinen eleensä paljastaa. Samalla näkyy se, että kyseessä on yhdenlainen “henkinen voima”, “spirit”. Juuri sellainen, jonka voi nähdä tiikerissä tai muussa villikissassa.

Leireillä kuppilakeskustelut tai seinänvierikeskustelut ovat usein yhtä antoisia kuin itse leiri. Näin tämänkin leirin kohdalla. Heti ensimmäisellä kahvitauolla Zhang näytti, miten yi quania tulee harjoitella jatkuvasti kahvia juodessa, jutellessa, missä vaan. Riittää, että säilyttää kainaloiden avonaisuuden ja antaa voiman virrata läpi sormiin asti. Aina. Samaan teemaan liittyi Zhangin esitelmä istuen, seisten ja maaten tehtävistä harjoituksista. Kaikkia asioita ei voi harjoitella parhaalla mahdollisella tavalla seisten. Joitakin asioita harjoitellaan istuen ja toisia selällään maaten. Maaten voi harjoitella esimerkiksi rentoutta parhaiten. Zhang totesi itse harjoittelevansa rentoutta tässä asennossa niin, että hän käy kehon läpi kohta kohdalta ja kuvittelee, että tuo osa muuttuu ilmaksi, katoaa. Lopulta koko keho on kadonnut ja jäljelle jäänyt vain sydämen lyönnit. Maaten voi harjoitella hyvin laajentumisen tunnetta. Voi maata selällään kädet ojennettuina sivuille ja kuvitella, että kaikki raajat laajenevat horisonttiin asti. Edelleen maaten on hyvä harjoittaa jalkoja kuvittelemalla, että jalkapohjien alla on jousi, jota painaa. Tarkoituksena on tuntea voima käsissä asti.

Romain Roche

Saimme yhtenä lokakuisena keskiviikkoiltana vieraaksemme ranskalaisen yi quan fanin Romain Rochen. Hän oli lukenut Timo Heikkilän kotisivuja (www.saunalahti.fi/timoheik) ja innostunut niin Heikkilän mainostamasta “uudesta yi quanin opetusmenetelmästä”, että hän oli päättänyt ottaa selvää, mistä siinä on kysymys. Niinpä hän oli suunnannut kahden viikon kesälomamatkansa Suomeen. Jussi Vapaasalo järjesti sitten niin, että hän tuli käymään myös Tampereella. Romain osoittautui mielenkiintoiseksi tuttavuudeksi, jolla oli kymmekunta vuotta yi quan-harjoitusta takanaan. Hän oli myös opiskellut yi quania monen kiinalaisen opettajan johdolla, joiden nimistä pystyn muistamaan vain Wang Xuanjien, jonka pari kirjaa on käännetty englanniksikin.

Vertailimme sitä, miten hän on harjoitellut yi quania ja mitä Zhang on opettanut meille. Kirjoitan tähän joitakin hänen esittelemiään harjoitusmenetelmiä ja ideoita niin kuin ne itse ymmärsin ja jotka jäivät mieleeni.

Zhan zhuang: Hänen ensimmäinen asentonsa, jossa tavoiteltiin ensi sijassa rentoutta oli hyvin vapaa, miltei veltto. Hän antoikin mielikuvaksi, että seistään ikään kuin vedessä ja rentoudutaan mahdollisimman täydellisesti. Ranteiden annetaan rentoutua niin että kämmenet riippuvat vapaina. Kehon voi antaa myös huojua vedessä niin, että käydään välillä asennon luhistumisen rajalla asti.

Varsinaisessa perusasennossa työskentelylle hän antoi seuraavia ideoita. Perusharjoitus on se, että etsitään ja työstetään erilaisia kehon sisäisiä yhteyksiä. Voidaan esimerkiksi kuvitella kuminauha, joka kulkee niskan takaa käsiin. Etsitään käsien ulostyöntävän voiman ja niskan taaksetyöntävän voiman yhteyttä tämän mielikuvan avulla.

Samalla tavalla voidaan työstään ranteen ja olkanivelen välistä yhteyttä. Itseäni ainakin auttaa mielikuva, jossa asetetaan ranteen ja okanivelen väliin puikko tai jousi ja tutkitaan sen avulla näiden nivelten välistä yhteyttä. Samalla tavalla voidaan tutkia olkanivelen ja lonkkanivelen yhteyttä tai kyynerpäiden ja polvien yhteyttä.

Jos seisoo tällä idealla vähän aikaa, on helppo huomata, miten tämä työskentely lisää kehon yhtenäisyyden ja voiman kokemusta.

Eräs hänen opettajistaan oli antanut perusseisontaan idean, että huojutaan siinä eteen ja taakse ja kuvitellaan, että edessä käsien välissä on puu. Kun sitten ollaan kaatumassa taaksepäin, napataan käsillä puusta kiinni, mikä pysäyttää kaatumisliikkeen. Sama toistetaan, kun ollaan kaatumassa eteenpäin. Napataan jälleen kiinni edessä olevasta puusta. Näin seisomista jatketaan huojumalla eteen ja taakse ja aina, kun ollaan kaatumassa jompaan kumpaan suuntaan, napataan kiinni eteen kuvitellusta puusta.

Tämä on mielenkiintoinen harjoitus, joka lähentää zhan zhuangin lähelle fa lin harjoittelemista. Ei siis mikään aloittelijoiden harjoitus. Harjoituksessa oli vielä kolme tasoa. Ensimmäisellä tasolla, kun kaaduttiin taakse, puusta napattiin kiinni vetävällä voimalla, toisella tasolla työntävällä voimalla ja kolmannella tasolla voimat yhdistettiin, eli kehon liikkuessa taakse käsien voima on työtävä ja päinvastoin.

Romainin kamppailuasento oli hyvin matala. Sen opettelemiseen hän totesikin käyttäneensä aikaa seitsemän vuotta.

Edelleen hän näytti asennot “pidä lohikäärmettä hännästä” ja “pidä tiikeri paikallaan”. Tiikerin kanssa hän totesi työskennelleensä paljon. Hän pitelikin tiikeriä käsissään hyvin voimakkaasti jännittäen ja rentoutuen.

Keskustelimme tästä rentouden ja jännityksen vaihtelusta asennoissa ja siinäkin tuli esiin Zhangin oma – sanoisinko “puhdas” linja. Romain teki asentoon ja liikesuuntiin liittyvät jännitykset tieltyllä tapaa “ulkoisesti”, vaikka mielikuvat olivatkin siinä mukana. Tarkoitan tällä sitä, että Zhang korostaa sitä, että jännityksen ja rentouden on synnyttävä mielen suunnasta, siis mielestä ja mielikuvasta kohti kehoa ja sen erilaisia jännityksen ja rentouden vaihteluita. Romainille oli opetettu, että kehoa voi vain yksinkertaisesti jännittää ja antaa mielikuvan auttaa tässä.

En ole varma, onko lopputulos kummassakin tavassa sama.

Shi-li: Romainin perus-shi-li -harjoitus oli Wangin Dachengquan -kirjassaankin esitteleme “file and hook” -harjoitus. Kämmenet käännetään toisiaan kohti ja ranteet ja sormet alaskäännettyinä “koukataan” ja vedetään sisäänpäin. Sitten kämmenet käännetään alaspäin ja työnnetään tuntien samalla ilman vastus kämmenisssä.

Tähänkin harjoitukseen liittyi useampi taso, jossa keskilinja ja siis kehon voima kulkee aluksi käsien kanssa samaan suuntaa, sitten eri suuntaan ja lopuksi voimat yhdistetään niin, että saavutetaan luonnollinen liike jossa voimien suunnat yhtyvät ja harmonisoituvat.

Romain esitteli sitten koko joukon erilaisia shi-li -harjoituksia, joissa tutkittiin erilaisia voimia ja niiden yhdistelmiä. Kaikkien mahdollisten shi-liharjoitusten määrähän on itse asiassa loputon. Kaikki mahdolliset voimien yhdistelmät ja kamppailutekniikat voidaan aina harjoittaa ja tutkia shi-li – harjoituksena. Push-handissa hän käytti aika paljon pysty- ja vaakaympyröitä, joita hän teki myös shi-linä. Shi-lissäkin hän näytti ottavan mukaan voimakkaan jännityksen samalla tavalla kuin zhan zhuangissakin. Zhanghan opettaa tämänkin aina mielikuvan kautta. Jännitystä ei pidä vain tehdä, vaan sen on tarkoitus syntyä mielikuvan kannattamana.

Fa-li: Romainin fa-li liittyi aina suhteellisen pitkään liikkeeseen. Kun selitin hänelle Zhangin idean fa-lista ja koko kehon laajentamisesta, ja tavan, miten se tehdään, se oli hänelle aivan uutta. Tämä oli ehkä se alue, josta hänkin oppi jotakin meiltä (tarkoittaa Zhangilta).

Moca-bu: Romainin askellus muistutti Sam Tamin ja Jan Dieperslootin askellusta, joka on kai jonkinlainen yi quanin askeltyöskentelyn perus- tai alkeistaso, jonka Zhang on jättänyt pois kokonaan opetuksestaan. Zhangin askellushan yhdistää heti alussa askeleen ja fa-lin ja opettaa räjähtävän jalkatyöskentelyn periaatteet. Romainin “half-step” tuli jo lähemmäksi Zhangin askelta, mutta siitäkin puuttui idea fa-listä. Romainin mukaan jotkut yi quan -opettajat opettavat vain “luonnollista askelta”, jolloin koko moca-bu -työskentely tulee tavallaan ohitettua. Mielenkiintoinen kysymys on, mitä kaikkea silloin tuleekaan samalla ohitettua ja jää kokonaan oppimatta.

Tui-shou: Tui-shouhun Romainilla oli hyvä rutiini. Kävimme paljon lävitse asioita, joita en enää edes muista. Perusidea hänen tui-shoussaan oli hyvin kamppailullinen, aukkojen etsiminen parin puolustuksesta. Tarkoitan siis aukkojen etsiminen lyönti- ja muille tekniikoille, ei siis vain parin painopisteen hallitseminen ja juuren katkaiseminen. Kesti hetken aikaa, ennen kuin saimme otteen hänen tekemiseensä juuri siksi, että olemme tehneet tui-shouta pääasiassa vain parin painopistettä tutkien ja kontrolloiden. Romanin tyyli oli tästä askeleen pidemmällä kamppailun suuntaan. Siis varmaan hyvin tyypillinen yi quanin näkökulma.

Zhang Chang Wangin kirja

yi quanista on ilmestynyt. Katso tilaustiedot vaikka tästä: http://www.ajatuskustannus.fi/kirjat/9515660394.htm